LASER vai LED haavojen paranemiseen? Katsaus 68 tutkimukseen

Red LED light shining into layers of skin tissue, illustrating how light penetrates to reach cells in low-level light therapy

Viimeksi päivitetty: heinäkuu 2026 · Kirjoittanut Dermfixin valohoitotiimi

Lyhyt vastaus: Tutkijat tarkastelivat 68 in vitro- ja eläinkokeita ja havaitsivat, että LED-valo tuottaa haavan paranemisessa samat keskeiset biologiset vaikutukset kuin laservalo – vähemmän tulehdusta, enemmän fibroblastien toimintaa, enemmän kollageenia ja parempaa verisuonten muodostumista. Ominaisuus, joka tekee laserista laserin (koherenssi), ei näytä olevan se tekijä, joka saa matalan intensiteetin valohoidon toimimaan. Aallonpituudella ja annoksella on paljon suurempi merkitys kuin sillä, onko valonlähde laser vai LED.

Arvostelu

Brasilian Universidade Federal de Minas Geraisin ja Pontifícia Universidade Católica de Minas Geraisin tutkimusryhmä — Maria Emília de Abreu Chaves, Angélica Rodrigues de Araújo, André Costa Cruz Piancastelli ja Marcos Pinotti — ryhtyi selvittämään pitkään jatkunutta kiistaa matalan intensiteetin valoterapiasta: onko sillä todella merkitystä, käytetäänkö laser- vai LED-valoa? Katsaus julkaistiin Anais Brasileiros de Dermatologia -lehdessä vuonna 2014.

Tutkimusryhmä teki hakuja Medline-, PubMed-, Science Direct- ja SciELO-tietokannoista etsiäkseen vuosina 1992–2012 julkaistuja tutkimuksia käyttäen hakusanojen yhdistelmiä, kuten ”matalatehoinen laserhoito”, ”LED”, ”valoterapia”, ”haavan paraneminen”, ”fibroblasti”, ”kollageeni” ja ”angiogeneesi”. Lopulta he analysoivat 68 tutkimusta: 48 koski pelkästään laservaloa, 14 pelkästään LED-valoa ja 6 vertaili suoraan näitä kahta menetelmää samoilla haavoilla.

Mitä nämä kaksi valonlähdettä oikeastaan tekevät

Lasertutkimuksissa aallonpituudet vaihtelivat välillä 532–1064 nm, jolloin yleisimmin käytetty aallonpituusalue oli 632,8–830 nm, ja annokset olivat pääosin välillä 1–5 J/cm². LED-tutkimuksissa käytettiin vastaavaa aluetta, 456–880 nm, ja aallonpituudet keskittyivät useimmiten välille 627–670 nm, jolloin yleisin annos oli 4 J/cm².

Vaikka valonlähteet olivat erilaiset, molemmat tuottivat samat biologiset vaikutukset: tulehdussolujen määrän väheneminen haavakohdassa, fibroblastien lisääntynyt proliferaatio, kollageenisynteesin lisääntyminen sekä lisääntynyt angiogeneesi ja granulaatiokudoksen muodostuminen — haavan paranemisen keskeiset rakennuspalikat. Kuudessa tutkimuksessa, joissa laseria ja LED-valoa testattiin suoraan rinnakkain samoilla haavamalleilla, ei havaittu merkittävää eroa niiden välillä.

Miksi johdonmukaisuudella ei lopulta ole merkitystä

Laservalon keskeisin fysikaalinen ominaisuus on koherenssi – sen fotonit liikkuvat samalla taajuudella, samassa suunnassa ja samassa vaiheessa. Jotkut tutkijat ovat väittäneet, että tämä antaa lasereille edun, johon ei-koherentti LED-valo ei pysty. Tämä katsaus kumoo tämän ajatuksen suoraan: koherenssi menetetään lähes välittömästi, kun valo on vuorovaikutuksessa biologisen kudoksen kanssa, ja tarkastellut todisteet osoittavat, että solujen reaktio valoon ei riipu siitä, oliko valo alun perin koherenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun valo osuu ihoon, samalla aallonpituudella toimiva laser ja LED käyttäytyvät solutasolla samalla tavalla.

Millä on todellisuudessa merkitystä: aallonpituus ja annos

Jos johdonmukaisuus ei ole ratkaiseva tekijä, mikä sitten on? Katsaus osoittaa suoraan kahteen tekijään: aallonpituuteen ja annokseen.

Aallonpituuden osalta suurin osa tehokkaiksi todetuista tutkimuksista – 59 tarkastelluista 68:sta – käytti valoa, joka sijoittui kirjoittajien mukaan niin sanotulle ”optiselle terapeuttiselle alueelle”, joka kattaa karkeasti punaisen ja lähi-infrapuna-alueen, jossa hemoglobiini ja melaniini absorboivat valoa vähiten ja valo tunkeutuu kudokseen tehokkaimmin. Pienemmässä osassa tutkimuksista käytettiin sinistä tai vihreää valoa, ja niissäkin havaittiin vaikutuksia, mutta punainen ja lähi-infrapuna ovat edelleen hallitseva ja parhaiten tutkittu valinta haavojen hoidossa.

Annostuksen osalta katsauksessa viitataan Arndt-Schultzin käyrään — samaan kaksivaiheiseen annos-vaste-periaatteeseen, jota on havaittu myös muualla tässä kirjallisuudessa — jossa hyvin pienet annokset tuottavat vain vähän vaikutusta, vaikutukset kasvavat kohti huippua noin 1–5 J/cm²:n alueella, ja liian korkeiksi nostetut annokset (useissa tutkimuksissa 10–16 J/cm²) itse asiassa estivät biologista vastetta sen sijaan, että olisivat sitä vahvistaneet. Toisin sanoen oikean annoksen valinta on tärkeämpää kuin se, millä laitteella se annetaan.

Ehdotettu mekanismi

Katsauksessa esitetään kaksivaiheinen malli (jonka on kehittänyt tutkija Tiina Karu) siitä, miten tämä tapahtuu solutasolla. Ensimmäisessä vaiheessa tapahtuu ”ensisijainen reaktio”: mitokondrioiden sytokromi c-oksidaasi absorboi valoa, mikä muuttaa sen redox-tilaa ja nopeuttaa elektroninsiirtoa hengitysketjussa — tämä tapahtuu sekunneista minuutteihin. Tätä seuraavat ”toissijaiset reaktiot”, jotka etenevät tuntien tai päivien kuluessa. Niissä alkuperäinen signaali vahvistuu ja välittyy koko soluun, vaikuttamalla lopulta kalsiumpitoisuuksiin, aineenvaihduntaan, DNA:n ja RNA:n synteesiin sekä fibroblastien lisääntymiseen – näihin loppupään vaikutuksiin, jotka tosiasiassa ohjaavat näkyvää haavan paranemista.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Onko LED siis yhtä tehokas kuin laser haavojen paranemisessa?

Tämän 68 tutkimusta käsittävän katsauksen perusteella vastaus on kyllä — biologiset vaikutukset olivat kauttaaltaan samankaltaisia, eikä kuudessa suorassa vertailussa havaittu niiden välillä merkittävää eroa.

Miksi ihmiset ylipäätään ajattelivat, että laserit olivat parempia?

Pääasiassa koherenssin vuoksi – eli sen teorian perusteella, että laservalon tasainen vaihe antaa sille terapeuttisen edun. Tässä katsauksessa todettiin, että tämä oletus ei pidä paikkaansa, kun valo todellisuudessa on vuorovaikutuksessa kudoksen kanssa.

Mikä on tärkeämpää kuin valonlähde?

Aallonpituus (parhaat tulokset saatiin punaisesta lähi-infrapuna-alueelle ulottuvilla aallonpituuksilla) ja annos (vaikutukset olivat suurimmillaan noin 1–5 J/cm²:n annoksilla, ja suuremmilla annoksilla vaikutukset muuttuivat haitallisiksi).

Tarkoittaako tämä, että mikä tahansa aallonpituus tai annos toimii yhtä hyvin?

Ei — katsauksessa todetaan nimenomaisesti, että vaikutukset riippuvat suuresti siitä, että molemmat parametrit on määritetty oikein, minkä vuoksi kirjoittajat vaativat entistä standardisoidumpia kliinisiä protokollia.


Lähde: Chaves, M.E.A., Araújo, A.R., Piancastelli, A.C.C. & Pinotti, M. ”Pienitehoisen valohoidon vaikutukset haavan paranemiseen: LASER vs. LED.” Anais Brasileiros de Dermatologia, 89(4), 616–623 (2014). DOI: 10.1590/abd1806-4841.20142519.

Vastuuvapauslauseke: Tässä artikkelissa esitetään yhteenveto julkaistuista tutkimuksista yleisen tiedon antamiseksi. Artikkeli ei ole lääketieteellistä neuvontaa, eikä siinä kuvata minkään Dermfix-tuotteen käyttötarkoitusta.

LASER vai LED haavojen paranemiseen? Katsaus 68 tutkimukseen

Tutkijat tarkastelivat 68 tutkimusta ja totesivat, että LED-valo tuottaa samat keskeiset biologiset vaikutukset kuin laservalo. Koherenssi ei ole se tekijä, joka saa matalan intensiteetin valohoidon toimimaan – aallonpituudella ja annoksella on paljon suurempi merkitys.
 

Jätä kommentti

Please note, comments need to be approved before they are published.