Viimeksi päivitetty: heinäkuu 2026 · Kirjoittanut Dermfixin valohoitotiimi
Lyhyt vastaus: Ihmisen endoteelisoluilla (verisuonia verhoavat ja haavojen paranemista edistävät solut) tehdyssä kontrolloidussa laboratoriotutkimuksessa sekä punainen että vihreä LED-valo lisäsivät merkittävästi solujen lisääntymistä ja liikkumista, kun taas sininen valo ei vaikuttanut näihin prosesseihin – ja näytti jopa jarruttavan niitä solutasolla. Jos tavoitteena on haavan paraneminen ja verenkierron tukeminen, punaisilla ja vihreillä aallonpituuksilla on tällä hetkellä vahvempi tieteellinen näyttö.
Tutkimus
Sabrina Rohringerin ja Peter Dungelin johtama tutkimusryhmä Wienin Ludwig Boltzmannin kokeellisen ja kliinisen traumatologian instituutista ryhtyi vertaamaan suoraan, miten eri LED-aallonpituudet vaikuttavat ihmisen napanuoran laskimoiden endoteelisoluihin (HUVEC) – jotka ovat verisuonten muodostumisen (angiogeneesin) tutkimuksen vakiintunut laboratoriomalli. Tutkimusryhmä testasi pulssitettua LED-valoa kolmella aallonpituudella: 475 nm (sininen), 516 nm (vihreä) ja 635 nm (punainen) ja vertasi tuloksia käsittelemättömiin vertailusoluihin. Koko tutkimus julkaistiin Scientific Reports -lehdessä (Nature) vuonna 2017.
Endoteelisolut ovat tässä yhteydessä tärkeitä, koska ne peittävät verisuonten sisäseinämät ja ovat suoraan vastuussa uusien kapillaariverkostojen muodostumisesta kudosvaurioiden kohdalla — tämä prosessi on keskeinen osa haavojen paranemista.
Mitä punainen ja vihreä valo tekivät
72 tunnin kuluttua sekä punainen että vihreä valo lisäsivät merkittävästi endoteelisolujen määrää verrattuna käsittelemättömiin verrokkiryhmiin — solumäärät olivat noin 144–146 % suuremmat punaisessa ja vihreässä ryhmässä. Sininen valo puolestaan aiheutti vain vaatimattoman kasvun, joka ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tämä ilmiö toistui useissa erilaisissa testeissä. Tavallisessa ”naarmuhaavan” kokeessa – jossa solukerrokseen luodaan aukko ja tutkijat seuraavat, kuinka nopeasti se sulkeutuu – vihreä valo sai aikaan nopeimman, tilastollisesti merkitsevän sulkeutumisen. 3D-mallissa, joka on suunniteltu jäljittelemään solujen liikkumista kudoksen läpi, sekä punainen että vihreä valo lisäsivät merkittävästi ulospäin liikkuvien solujen määrää, kun taas sinisellä valolla ei ollut lainkaan vaikutusta.
Tutkijat tarkastelivat myös verisuonten varhaisvaiheen muodostumista 3D-yhteiskulttuurimallissa, jossa endoteelisolut yhdistettiin kantasoluihin. Sekä punainen että vihreä valo kasvattivat lisääntyvien solujen peittämää aluetta ja aiheuttivat näkyvää solujen venymistä — mikä on merkki siitä, että solut pyrkivät aktiivisesti muodostamaan uusia yhteyksiä keskenään.
Mitä sininen valo teki
Sininen valo erottui joukosta päinvastaisesta syystä. Se vähensi solujen aineenvaihduntaa merkittävästi vertailuryhmään verrattuna, oli ainoa aallonpituus, joka aiheutti merkittävän nousun reaktiivisten happiyhdisteiden (ROS) pitoisuudessa – jotka liian suurina pitoisuuksina voivat vahingoittaa soluja – eikä se onnistunut parantamaan solujen liikkumista tai lisääntymistä missään in vitro -kokeessa.
Kirjoittajat tuovat kuitenkin esiin tärkeän vivahteen: saman laboratorion muissa tutkimuksissa on havaittu, että sininen valo voi olla tehokas elävissä eläinmalleissa, erityisesti typpioksidin vapauttamisessa mitokondrioiden proteiineista tavalla, joka tukee paranemista. Johtopäätös ei ole se, että sininen valo ei koskaan toimi – vaan se, että tässä suorassa, solutasolla tehdyssä vertailussa punainen ja vihreä valo suoriutuivat johdonmukaisesti paremmin kuin sininen valo.
Miksi moniaallonpituuksisissa paneeleissa on siis edelleen sinistä?
Tällaisessa tutkimuksessa on perusteltua esittää tämä kysymys – myös oman laitteistomme osalta, sillä Dermfix RLF -sarjan seitsemään valittavissa olevaan aallonpituuteen kuuluu myös 480 nm. Kolme seikkaa on syytä tuoda esiin erikseen.
Ensinnäkin kyseessä oli endoteelisoluilla tehty in vitro -tutkimus, jossa kunkin aallonpituuden vaikutusta verisuoniin tutkittiin erikseen. Tutkimuksessa ei testattu usean aallonpituuden yhdistelmää, eikä siinä mitattu niitä käyttötarkoituksia, joihin sinistä valoa yleensä valitaan ihonhoidossa.
Toiseksi sama tutkimusryhmä on erillisessä tutkimuksessa osoittanut, että sininen valo tuottaa elävillä eläimillä hyötyjä toisenlaisen mekanismin kautta – typpioksidin vapautumisen kautta –, jota petrimaljalla ei voida jäljitellä. Tutkijat itsekin kiinnittävät tähän huomiota.
Kolmanneksi, ja käytännön kannalta tärkeimpänä: aallonpituuden valittavissa olevassa paneelissa sininen on yksi vaihtoehto monien joukossa, eikä koko hoitoa. Jos tavoitteenasi on verenkierron edistäminen, haavan paraneminen tai kudosten korjautuminen, tämä tutkimus on hyvä peruste valita punaiset ja lähi-infrapuna-aallonpituudet sinisen sijaan — ja juuri tämä on itsenäisen aallonpituuden säätelyn tarkoitus.
Julkaisemme tällaisia tutkimustuloksia silloinkin, kun ne vaikeuttavat markkinointiviestiä, sillä aallonpituus, jonka voi kytkeä pois päältä, on hyödyllinen vain, jos tietää, milloin se kannattaa kytkeä päälle.
Miksi vihreä valo on mielenkiintoinen havainto
Punaisen valon edut kudosten korjautumisessa ovat vakiintuneet LLLT-kirjallisuudessa. Tämän tutkimuksen tekee merkittäviksi se, että vihreä valo suoriutui aivan yhtä hyvin – ja joissakin mittauksissa (2D-migraatio) jopa hieman paremmin. Mekanismia ei ole vielä täysin selvitetty; kirjoittajat huomauttavat, että punaisen valon yleisesti katsotaan vaikuttavan sytokromi c-oksidaasin kautta mitokondrioiden hengitysketjussa, mutta vihreän valon vaikutusmekanismia ”on vielä selvitettävä tarkemmin”. Proteiinitasolla tutkimuksessa havaittiin, että sekä punaisen että vihreän valon stimulaatio lisäsi hepatosyyttikasvutekijän (HGF) pitoisuuksia, joka on verisuonten muodostumista edistävä signaali, vaikka aallonpituudesta riippuen vaikutuksen kohteena olevat proteiinit vaihtelivat jonkin verran.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä
Aallonpituuksien yhdistelmä: Ihon korjaamiseen, verenkiertoon ja kudosten uudistumiseen keskittyvien sovellusten osalta tämä tutkimus tarjoaa suoraa solutasolla saatavaa tukea punavalolaitteille ja viittaa siihen, että vihreä valo saattaisi ansaita enemmän huomiota kuin se tällä hetkellä saa useimmissa kuluttajapaneeleissa, joissa sitä harvoin otetaan huomioon.
Ei korvaa in vivo -tutkimustuloksia: Kirjoittajat korostavat huolellisesti, että kyseessä on in vitro -tutkimus (soluviljely) — todellisessa haavan paranemisessa elävässä elimistössä on mukana happigradientteja, iskemiaa ja entsyymiaktiivisuutta, joita petrimaljassa ei voida jäljitellä, minkä vuoksi sininen valo todennäköisesti käyttäytyy eläinkokeissa eri tavalla kuin tässä tutkimuksessa.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Tarkoittaako tämä, että sininen valo on hyödytöntä?
Ei välttämättä. Tässä tutkimuksessa todettiin, että se on solutasolla tehoton ja jopa hieman haitallinen, mutta sama tutkimusryhmä on osoittanut, että sininen valo voi edistää haavojen paranemista elävillä eläinmalleilla, todennäköisesti eri mekanismin (typpioksidin vapautumisen) kautta kuin punainen tai vihreä valo.
Onko vihreä valo parempi kuin punainen valo?
Niiden suorituskyky oli yleisesti ottaen samanlainen, mutta erityisesti 2D-siirtymänopeudessa vihreä oli hieman parempi kuin punainen. Tutkimuksessa niitä pidetään yhtä tehokkaina sen sijaan, että julistettaisiin yhtä selkeää voittajaa.
Mitä aallonpituuksia todellisuudessa testattiin?
475 nm (sininen), 516 nm (vihreä) ja 635 nm (punainen), jotka kaikki toimitetaan pulssitettuna LED-valona, jonka huippusäteilyvoimakkuus on 80 mW/cm² ja päivittäinen annos 24 J/cm².
Koskeeko tämä tutkimus nimenomaan ihoa vai kaikkia kudoksia?
Tutkimuksessa käytettiin nimenomaan endoteelisoluja – eli verisuonia muodostavia soluja – eikä suoraan ihosoluja. Koska uusien verisuonten muodostuminen on useimpien haavanparanemis- ja kudosuudistumisprosessien taustalla, tulokset ovat merkityksellisiä ihon paranemisen kannalta, vaikka niitä ei testattu suoraan ihosoluilla.
Lähde: Rohringer, S., Holnthoner, W., Chaudary, S., Slezak, P., Priglinger, E., Strassl, M., Pill, K., Mühleder, S., Redl, H. & Dungel, P. ”LED-valoterapian aallonpituuksien vaikutus endoteelisoluihin.” Scientific Reports 7, 10700 (2017). DOI: 10.1038/s41598-017-11061-y. Julkaistu Creative Commons Attribution 4.0 International -lisenssin nojalla.
Vastuuvapauslauseke: Tässä artikkelissa esitetään yhteenveto julkaistuista tutkimuksista yleisen tiedon antamiseksi. Artikkeli ei ole lääketieteellistä neuvontaa, eikä siinä kuvata minkään Dermfix-tuotteen käyttötarkoitusta.